Tiedän monien ihmettelevän tapaani tehdä työtä, koska se ei useinkaan tunnu yhtään miltään. Herää jopa epäilys, etten tee mitään. Minäpä kerron hiukan taustaa, miksi ja miten työtapani on muuttunut.
Olen 12-vuotiaasta lähtien ollut hierojien, koulutettujen hierojien, osteopaattien, fysioterapeuttien ja jopa nikamanniksauttajien käsittelyssä. Päällimmäiseksi on jäänyt kivun tuntemus, joka rehellisesti sanottuna ei ole koskaan rentouttanut minua. Hoitopöydällä maatessa on ollut aikaa ajatella ja olen pohtinut, miksi hoitajat eivät huomaa, miten reagoin käsittelyyn.
Noin 15 vuotta sitten sain kokemuksen, jossa kevyt kosketus tuntui menevän todella syvälle kehooni. Se tuntui rentouttavan mielen, lihaksiston ja päästävän minut vapaaksi jostakin. Siitä lähti oma muutokseni. Se on asiakkaan kehon kuunteleminen. Toistan: kehon kuunteleminen. Kuunteleminen tapahtuu sormilla. Sen täytyy olla kevyttä, koska muutoin menettää kehon lähettämän informaation.